Onpa kulunut luvattoman pitkä aika viime päivityksistä. Kesä meni ohitse liiankin nopeasti, pennut kasvoivat ja muuttivat uusiin koteihinsa, Lady Kirkkonummelle ja Wili Sieviin. Oma laumamme kasvoi ja kutistui kesä-heinäkuun aikana, kun Wappu-neitonen muutti meille Ramsan-kennelistä ja vanha rouva Brenda päästettiin sateenkaarelle liki 14 vuoden iässä.
Muutoin koiralaumalle ei kuulu kummempia. Näyttelyissä emme kesän aikana käyneet kertaakaan, sillä Mini pudotti kaiken turkkinsa pentujen jäljiltä ja vasta nyt kasvattelee sitä takaisin. Trixi-vanhus sai nivelten suojaksi ja selkäongelmiin Arthroflex-valmisteen, joka onkin tuonut elämäniloa takaisin jopa siinä määrin, että mummeli satunnaisesti houkuttelee pentua leikkimään. Riina sairasti kesällä sitkeän pissatulehduksen, mutta onneksi estolääkitys riesan lopulta piti poissa eikä lääkkeitä enää tarvitse syödä. Dana jakaa nyt alfa-naaraan tittelin äitinsä kanssa, kun ei Brendan kanssa tarvitse valtataisteluita käydä. Mini-mamma on hätää kärsimässä Wapun roikkuessa korvissa, mutta hyvin tämä porukka toimeen tulee keskenään. Ihan sopiva lauma meidän perheeseen :)
Wappu täytti viikko sitten 4kk ja kasvaa kohisten. Neitonen alkaa muistuttaa päivä päivältä enemmän Bambia pitkine koipineen :D Tänään otimme ensimmäisen oppitunnin sivulle tulossa ja hienosti typy näytti sen oivaltavan jo muutaman toiston jälkeen. Ehkä tuosta vipeltäjästä vielä agility-koira koulutetaan... Pentukurssille emme harmittavasti vielä lokakuussa pääse, mutta uusi yritys sitten alkuvuoden kursseille.
Loppuvuodeksi olemme kaavailleet muutaman pentunäyttelyn Wapulle ja Suuren Debyyttiesiintymisen sitten Messariin pentuluokkaan. Myöskin Mini olisi näillä näkymin menossa pariin näyttelyyn, mikäli turkki tuosta hieman saa pituutta. Tuskin maltan odottaa taas kehään pääsyä, edellisestä kerrasta on liian pitkä aika :D
Tässäpä joitakin kuulumisia, koetan tulevaisuudessa päivittää blogia hieman ahkerammin.
sunnuntai, 9. syyskuu 2007
Kuulumisten päivityksiä
perjantai, 20. huhtikuu 2007
Aika kiitää
Niin ne vaan Mininkin lapsoset saavuttivat kahden viikon rajapyykin, alkoivat saada silmiä ja jalkoja. Poika koetti jopa eilen järsiä hampaattomalla suullaan sormeani leikki-tarkoituksella! Aivan valloittavia pakkauksia, vai mitä tuumaatte?
tiistai, 10. huhtikuu 2007
Helppoa elämää
Pienet tilliäiset ne vaan kasvaa. Poika rikkoi tänään puolen kilon rajapyykin ja tyttö tulee omaa vauhtiaan perässä. Tyytyväisiä ovat lapsoset, ei paljon ääniä pentulaatikosta kuulu. Mini-mamma ei lapsiaan näköpiiristä juuri laske edes ruokailun ajaksi, eväslautanen on tarjottava petille jotta rouva suostuu syömään :D Ulkonakin käydään häthätää tarpeet tekemässä ja hihna tiukalla juostaan kotiin takaisin. Eihän sitä tiedä jos vaikka joku olisi vaavit sillä välin varastanut ;)
Vauvat saivat työnimikseen Wille ja Iines. Näillä nimillä niitä nyt kutsutaan, kunnes uudet omistajat aikanaan ilmoittavat valitsemansa kutsumanimet. Virallisia nimiäkin mietiskellään ja tällä hetkellä vahvoilla ovat Great And Wild sekä tytölle joko Garden Rose tai Golden Shadow/Shine. Tokihan kasvattaja tekee sen lopullisen valinnan, mutta olen iloinen saadessani pähkäillä sopivia nimivaihtoehtoja :)
Minille varasin ajan tikkien poistoon ensi maanantaiksi. Haava kun tuntuu kutiavan parantuessaan ja varsinkin lenkillä käyminen on yhtä rapsuttelua. Onneksi tikkirivi kuitenkin näyttää siistiltä, ei eritä eikä punoita normaalia enempää. Täydet pisteet myös eläinlääkärille, joka teki leikkauksessa erittäin kaunista jälkeä! Haavaa tuskin tulee kovinkaan selvästi huomaamaan myöhemmin.
Päivitin muuten kotisivuillemme tänään uusia kuvia lapsosista, käykäähän kurkkaamassa! :)
Vauvat saivat työnimikseen Wille ja Iines. Näillä nimillä niitä nyt kutsutaan, kunnes uudet omistajat aikanaan ilmoittavat valitsemansa kutsumanimet. Virallisia nimiäkin mietiskellään ja tällä hetkellä vahvoilla ovat Great And Wild sekä tytölle joko Garden Rose tai Golden Shadow/Shine. Tokihan kasvattaja tekee sen lopullisen valinnan, mutta olen iloinen saadessani pähkäillä sopivia nimivaihtoehtoja :)
Minille varasin ajan tikkien poistoon ensi maanantaiksi. Haava kun tuntuu kutiavan parantuessaan ja varsinkin lenkillä käyminen on yhtä rapsuttelua. Onneksi tikkirivi kuitenkin näyttää siistiltä, ei eritä eikä punoita normaalia enempää. Täydet pisteet myös eläinlääkärille, joka teki leikkauksessa erittäin kaunista jälkeä! Haavaa tuskin tulee kovinkaan selvästi huomaamaan myöhemmin.
Päivitin muuten kotisivuillemme tänään uusia kuvia lapsosista, käykäähän kurkkaamassa! :)
perjantai, 6. huhtikuu 2007
Maito riittää
Punnitsin pennut vielä varmuuden vuoksi nyt iltasella ja hienoja lukemia näytti vaaka. Tyttö painaa n. 1,5vrk ikäisenä 245g (synt. 224g) ja poika 349g (s. 309g). Ei siis huolta maidon riittävyydestä, pienet pulleroiset saavat varmasti masunsa täyteen ja mitä enemmän maitobaaria käytetään, sitä paremmin elämän eliksiiriä virtaa. Emokin huolehtii jo puhdistuksesta, joten helpoin osuus pennun hoidosta alkaa.
perjantai, 6. huhtikuu 2007
Ensimmäinen vuorokausi takana
Pennut ovat nyt eläneet elämäänsä vuorokauden verran ja nukkuvat tällä hetkellä tyytyväisinä pentulaatikossa, masut täynnä maitoa. On hetki aikaa kirjoitella.
Synnytys siis käynnistyi lämmönlaskulla 4.4 klo 16, mutta Mini ei oikeastaan ennen seuraavaa aamupäivää käyttäytynyt "normaalin synnyttäjän" tapaan, eli läähättäen, liikkuen levottomasti ja tehden pesää. Kipeä mamma oli silmin nähden, maatessaan kippurassa pesässään. Aamulla soitin sitten eläinlääkäriin kun lämmönlaskusta oli kulunut 17 tuntia, mitään paniikkia eikä suurta huolta ollut, mutta ajattelin ottaa hyvissä ajoin yhteyttä pyhien takia. Lääkäri kehotti katselemaan kotona vielä tunnin verran jos narttu on hyvässä voinnissa, mutta jos ei pentuja ala kuulumaan työntöpoltoista puhumattakaan, niin olisi hyvä käydä näytillä.
Tunnin jälkeen pentuja ei edelleenkään kuulunut joten läksimme ajamaan kaupunkiin mamma mukanamme. Eläinlääkäri tutki ensin käsin mahan päältä ja totesi, että pennut ovat vielä melko ylhäällä kohdunsarvissa, pitkälle edenneestä avautumisvaiheesta huolimatta. Kohdunsuu oli melko napakasti kiinni eli synnytys oli jostain syystä pysähtynyt. Saimme valita, vieläkö mennä kotiin joksikin tunniksi odottelemaan luonnollista jatkumista vai leikattaisiinko heti. Soittelin kasvattajalle (Minihän on sijoitusnarttu) ja yhdessä siinä tuumattiin, että ehkä on parempi leikata nyt, kuin odottaa ja mahdollisesti joutua leikkaamaan yöllä päivystysaikaan. Lääkärikin kun oli todennut, että jos oma koira olisi kyseessä niin sektioon päätyisi.
Samantien eläinlääkärille sanottuani kasvattajan päätöksestä, hän rauhoitti Minin ja vei leikkaussaliin. Jäin itse odottelemaan ja n. puolen tunnin kuluttua odotushuoneeseen tultiin näyttämään kahta pientä piiperoista! Eläinlääkärin mukaan nämä olivat isot pennut 7,5-kiloisen nartun tehtäviksi eivätkä välttämättä olisi mahtuneet tulemaan luonnollista tietä ulos. Lisäksi kohdusta löytyi yksi noin puolivälissä kuollut sikiö, joka myöskin osaltaan hidasti synnytyksen kulkua. Erittäin oikea päätös tuo sektio siis oli.
Kotiin pääsimme yhden maissa tokkuraisen emon ja kahden virkeän lapsosen kera. Päivä menikin pentuja puhdistaessa ja auttaessa nisälle, Mini-mamma kun oli vielä myöhään illalla hieman krapulaisen oloinen ja selvästi hämillään ja kipeä. Kipua lisäsivät vielä oksitosiini-piikit, joita eläinlääkäri määräsi annettavaksi 4-6 tunnin välein supistuksia tehostamaan, jotta varmasti kohtu tyhjenisi kokonaan. Onneksi saimme mukaan myös kipulääkettä Minin oloa helpottamaan.
Pennut ovat saaneet jo painoa, poika 19g eilisestä ja tyttö 8g. Oikein hyvin siis tuntuu maito riittävän, vielä kun saisi mamman kiinnostumaan noista puhdistushommista. Hyvä merkki on sentään, että Mini on alkanut nuuskia pentujen takapuolia aiemman välinpitämättömyyden sijaan. Ehkä kipu alkaa pikku hiljaa hellittää. Hyvä äiti tuosta vielä tulee!
Synnytys siis käynnistyi lämmönlaskulla 4.4 klo 16, mutta Mini ei oikeastaan ennen seuraavaa aamupäivää käyttäytynyt "normaalin synnyttäjän" tapaan, eli läähättäen, liikkuen levottomasti ja tehden pesää. Kipeä mamma oli silmin nähden, maatessaan kippurassa pesässään. Aamulla soitin sitten eläinlääkäriin kun lämmönlaskusta oli kulunut 17 tuntia, mitään paniikkia eikä suurta huolta ollut, mutta ajattelin ottaa hyvissä ajoin yhteyttä pyhien takia. Lääkäri kehotti katselemaan kotona vielä tunnin verran jos narttu on hyvässä voinnissa, mutta jos ei pentuja ala kuulumaan työntöpoltoista puhumattakaan, niin olisi hyvä käydä näytillä.
Tunnin jälkeen pentuja ei edelleenkään kuulunut joten läksimme ajamaan kaupunkiin mamma mukanamme. Eläinlääkäri tutki ensin käsin mahan päältä ja totesi, että pennut ovat vielä melko ylhäällä kohdunsarvissa, pitkälle edenneestä avautumisvaiheesta huolimatta. Kohdunsuu oli melko napakasti kiinni eli synnytys oli jostain syystä pysähtynyt. Saimme valita, vieläkö mennä kotiin joksikin tunniksi odottelemaan luonnollista jatkumista vai leikattaisiinko heti. Soittelin kasvattajalle (Minihän on sijoitusnarttu) ja yhdessä siinä tuumattiin, että ehkä on parempi leikata nyt, kuin odottaa ja mahdollisesti joutua leikkaamaan yöllä päivystysaikaan. Lääkärikin kun oli todennut, että jos oma koira olisi kyseessä niin sektioon päätyisi.
Samantien eläinlääkärille sanottuani kasvattajan päätöksestä, hän rauhoitti Minin ja vei leikkaussaliin. Jäin itse odottelemaan ja n. puolen tunnin kuluttua odotushuoneeseen tultiin näyttämään kahta pientä piiperoista! Eläinlääkärin mukaan nämä olivat isot pennut 7,5-kiloisen nartun tehtäviksi eivätkä välttämättä olisi mahtuneet tulemaan luonnollista tietä ulos. Lisäksi kohdusta löytyi yksi noin puolivälissä kuollut sikiö, joka myöskin osaltaan hidasti synnytyksen kulkua. Erittäin oikea päätös tuo sektio siis oli.
Kotiin pääsimme yhden maissa tokkuraisen emon ja kahden virkeän lapsosen kera. Päivä menikin pentuja puhdistaessa ja auttaessa nisälle, Mini-mamma kun oli vielä myöhään illalla hieman krapulaisen oloinen ja selvästi hämillään ja kipeä. Kipua lisäsivät vielä oksitosiini-piikit, joita eläinlääkäri määräsi annettavaksi 4-6 tunnin välein supistuksia tehostamaan, jotta varmasti kohtu tyhjenisi kokonaan. Onneksi saimme mukaan myös kipulääkettä Minin oloa helpottamaan.
Pennut ovat saaneet jo painoa, poika 19g eilisestä ja tyttö 8g. Oikein hyvin siis tuntuu maito riittävän, vielä kun saisi mamman kiinnostumaan noista puhdistushommista. Hyvä merkki on sentään, että Mini on alkanut nuuskia pentujen takapuolia aiemman välinpitämättömyyden sijaan. Ehkä kipu alkaa pikku hiljaa hellittää. Hyvä äiti tuosta vielä tulee!
