Sunnuntai 19.3

Päivä meni vauhdikkaasti. Aamulla nousin aikaisin, kävin suihkussa ja laitoin kaikki tavarat valmiiksi matkaa varten. Jari käytti koirat ja kun anoppi tuli lapsenvahdiksi isommille, starttasimme auton kohti Joensuuta.
Matka taittui verkkaasti lumimyräkän takia. Paksua lumipöpperöä oli tie täynnä ja kova tuuli sinkoi lisää utua näköesteeksi. Kaasujalkaa keventäen aikaa meni noin 2,5h eli ehdimme juuri ja juuri ennen kehän alkua paikalle. Kello taisi olla 11.05 ja kehä alkoi viittä minuuttia myöhemmin :D
Onneksi ehdin urosten kehän aikana itse hieman syödä, harjata Minin ja katsastella kilpakumppaneita. Minin sisarpuolikin oli näyttelyssä, harmi kun en ehtinyt käydä hänen omistajaansa jututtamassa. Nartut alkoivat joskus klo 12 jälkeen ja sydän jyskyttäen, kädet hioten vein Minin kehään. Neiti oli aika jännittynyt, sykyili paikasta toiseen. Tuomari katsasti ensin kaikki nuorten luokan nartut ryhmänä ja alkoi sitten yksilöarvostelun, meidän vuoromme tuli viimeisenä.
Pöydällä Mini arasteli, niinkuin epäilinkin. Tämä on juuri se akilleen kantapää, mihin emme ole panostaneet tarpeeksi. Tuomarin koskiessa koira valahti aivan matalaksi, mutta kehujen ansiosta kuitenkin antoi katsoa hampaansa ja hetken houkuttelun jälkeen nousi ylös, häntäkin hieman heilahti. Tuomaria ei pelännyt, lähinnä heiluvaa pöytää.
Liikkeet menivät suhteellisen hyvin, samoin paikallaan seisominen. Tuomari seisotti kauan ja sihteeri toi lopulta punaisen nauhan. Olin onnesta ymmyrkäisenä :) Kilpailuluokassa jäimme viimeiseksi, mutta ihan oikeutetusti. Arvosteluun olen tyytyväinen myöskin, paljon hyvää ja huomauttamiset ihan oikeista asioista.
Nyt suunnittelemme seuraavaksi Joensuun näyttelyä toukokuussa sekä kesäkuussa erikoisnäyttelyä. Heinäkuun juoksuista neiti onkin sitten tarkoitus astuttaa ja nyt voi senkin tehdä hyvillä mielin kun on tuo EH takataskussa :D