Sunnuntai 26.2

Otin tänään Minin isomummon Trixin mukaan treeneihin, vanha koira sai ikäänkuin virkistyspäivän tasaisen tylsään eläkeläisarkeensa. Ikäähän Trixillä on jo 8,5 vuotta joten aktiiviharrastaminen on pois kuvioista.
Ensin kouluttajamme teki pienen radan. Lämmittelin koiria ja pääsimme Minin kanssa lähtemään ensimmäisenä. Jo alussa mokasin; juoksin liikaa kohti esteitä varmistellessani ja putkelle kääntyminen oli todella hankalaa. Kouluttaja opasti luottamaan koiraan ja juoksemaan itse etäämpänä käskyttämässä. Piru vie miten hankalaa! Vaikka hän näytti sen moneen otteeseen, tein itse aina vanhan kaavan mukaan varmistellen. Saimme kuitenkin alun kuntoon. Seuraavat ongelmat tulivat renkaalla, kun Mini meni aina välistä. Kuitenkin jo 3 toiston jälkeen koira tajusi mistä kohti tässä pitikään mennä (ja ohjaaja osasi näyttää oikean kohdan) ja pääsimme jatkamaan. Kepeillä tuli pari virhettä, omasta hutiloinnistani johtuvia. Lopussa oli kaksi estettä liki rinnakkain ja tarkoitus oli hyppyyttää koira ensin toisen yli, vetää välistä ja toinen hyppy. Tämä onnistui onneksi ihan hyvin.
Sitten tuli mummo-koiran vuoro. Trixi haukkui innoissaan ja hyppäsi kuin vanha tekijä! Renkaan meni suoraan läpi (jäin itse turhaan varmistelemaan, tästä olisi kisoissa mennyt aikaa), kepeillä tuli alkuun virhe mutta kaikenkaikkiaan harjoitus meni loistavasti. Huomaa selvästi, ettei koira unohda vaikkei pariin vuoteen treeneissä kävisi ollenkaan!
Aivan lopuksi teimme vielä pienen radan, johon kuului pelkästään hyppyjä, rengas ja putki. Tämä kahdeksan esteen sarja tuntui älyttömän helpolta, mutta tarkoitus olisi vetää rata pelkästään käsimerkkien ja taputusten avulla.
Menimme ensin Minin kanssa ja renkaan töppäilyjä lukuunottamatta rata meni melkein paremmin kuin käskyjen kanssa! Uskalsin luottaa koiraan vähän paremmin ja sekin näkyi. Trixi taas meni virheettömästi, mutta sen kanssa olemme "äänettömiä treenejä" ottaneet ennenkin ja yleisesti ottaenkin Trixi seuraa enemmän käsiäni ja vartalonliikkeitä enemmän kuin käskyjä. Vanhus meni tällä kertaa jopa renkaan puhtaasti vaikken ohjannut lähellekään! Hieman jäi harmitus, kun en aikoinaan koiraa treenannut sillä hällä olisi ollut potentiaalia vaikka mihin... No, koitamme nyt saada Minin samaan pisteeseen ja toivon etten tällä kertaa luovuta, vaikka tuntuukin ettei itsestä ole mihinkään. Lupasin jo osallistua kesäkuun kisoihin, että josko meistä vielä menestyksekäs koirakko syntyy :) Ainakin Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato.