Pennut ovat nyt eläneet elämäänsä vuorokauden verran ja nukkuvat tällä hetkellä tyytyväisinä pentulaatikossa, masut täynnä maitoa. On hetki aikaa kirjoitella.

Synnytys siis käynnistyi lämmönlaskulla 4.4 klo 16, mutta Mini ei oikeastaan ennen seuraavaa aamupäivää käyttäytynyt "normaalin synnyttäjän" tapaan, eli läähättäen, liikkuen levottomasti ja tehden pesää. Kipeä mamma oli silmin nähden, maatessaan kippurassa pesässään. Aamulla soitin sitten eläinlääkäriin kun lämmönlaskusta oli kulunut 17 tuntia, mitään paniikkia eikä suurta huolta ollut, mutta ajattelin ottaa hyvissä ajoin yhteyttä pyhien takia. Lääkäri kehotti katselemaan kotona vielä tunnin verran jos narttu on hyvässä voinnissa, mutta jos ei pentuja ala kuulumaan työntöpoltoista puhumattakaan, niin olisi hyvä käydä näytillä.

Tunnin jälkeen pentuja ei edelleenkään kuulunut joten läksimme ajamaan kaupunkiin mamma mukanamme. Eläinlääkäri tutki ensin käsin mahan päältä ja totesi, että pennut ovat vielä melko ylhäällä kohdunsarvissa, pitkälle edenneestä avautumisvaiheesta huolimatta. Kohdunsuu oli melko napakasti kiinni eli synnytys oli jostain syystä pysähtynyt. Saimme valita, vieläkö mennä kotiin joksikin tunniksi odottelemaan luonnollista jatkumista vai leikattaisiinko heti. Soittelin kasvattajalle (Minihän on sijoitusnarttu) ja yhdessä siinä tuumattiin, että ehkä on parempi leikata nyt, kuin odottaa ja mahdollisesti joutua leikkaamaan yöllä päivystysaikaan. Lääkärikin kun oli todennut, että jos oma koira olisi kyseessä niin sektioon päätyisi.

Samantien eläinlääkärille sanottuani kasvattajan päätöksestä, hän rauhoitti Minin ja vei leikkaussaliin. Jäin itse odottelemaan ja n. puolen tunnin kuluttua odotushuoneeseen tultiin näyttämään kahta pientä piiperoista! Eläinlääkärin mukaan nämä olivat isot pennut 7,5-kiloisen nartun tehtäviksi eivätkä välttämättä olisi mahtuneet tulemaan luonnollista tietä ulos. Lisäksi kohdusta löytyi yksi noin puolivälissä kuollut sikiö, joka myöskin osaltaan hidasti synnytyksen kulkua. Erittäin oikea päätös tuo sektio siis oli.

Kotiin pääsimme yhden maissa tokkuraisen emon ja kahden virkeän lapsosen kera. Päivä menikin pentuja puhdistaessa ja auttaessa nisälle, Mini-mamma kun oli vielä myöhään illalla hieman krapulaisen oloinen ja selvästi hämillään ja kipeä. Kipua lisäsivät vielä oksitosiini-piikit, joita eläinlääkäri määräsi annettavaksi 4-6 tunnin välein supistuksia tehostamaan, jotta varmasti kohtu tyhjenisi kokonaan. Onneksi saimme mukaan myös kipulääkettä Minin oloa helpottamaan.

Pennut ovat saaneet jo painoa, poika 19g eilisestä ja tyttö 8g. Oikein hyvin siis tuntuu maito riittävän, vielä kun saisi mamman kiinnostumaan noista puhdistushommista. Hyvä merkki on sentään, että Mini on alkanut nuuskia pentujen takapuolia aiemman välinpitämättömyyden sijaan. Ehkä kipu alkaa pikku hiljaa hellittää. Hyvä äiti tuosta vielä tulee!